Lenvi Rinderot, ”Lae”

 

12 vuotta

 

Vyöhyke 1, ylellisyystavarat

 

Luonne

Lenvi ei ole järkevimmästä päästä, vaan ennemminkin sekava, hullu, epärealistinen ja lapsellinen. Hänen todellisuudentajunsa ei ole huippuluokkaa, eikä hän osaa ymmärtää kuolemaa tai pahuutta ”oikein”, vaan hän on muodostanut oman kuvansa sen mukaan mitä on muilta kuullut. Lae ei oikein pidä muista ihmisistä, vaan hän hiljenee helposti vaikka ei kovin ujo olekaan. Hän ei vain ”saa oikeanlaista kontaktia muihin”. Mikäli jokin menee pieleen, ei se ole Laen vika. Se on jonkun toisen, hän sanoo. Laen itsetunto- ja kunnioitus ovat myös vajaat, sillä hänen todellisuutensa muodostuu siitä mitä muut sanovat, eivät tytön omista mietteistä. Hän ei myöskään arvosta itseään, tai tunne muiden mietteitä muiden mietteiksi; hän tuntee ne omina ajatuksinaan muiden joukossa. Lae on kasvanut sellaisten ihmisten keskellä, jotka ihannoivat ja ylistävät nälkäpeliä. Siksi hänen päähänsä ei mahdu ajatusta siitä, että nälkäpeli olisi väärin, rangaistus, tai asia jota voisi pelätä. Myöskään kuolema ei tyttöä pelota, hän on ”tarpeeksi arvoton” kuitenkin, ajatellen jälleen muiden negatiivisia tunteita ominaan. Kuolemaa pelkäämättömänä hän ei aina toimi järjellisesti, vaikka aikookin voittaa kaikin keinoin, ja hän ei ymmärrä ihmishengen arvo tai omia tunteitaan niiden jäädessä hämärän peittoon. Tappamista Lae inhoaa, sillä sotku ja ristiriitaiset tunteet saavat tytön kovin hämilleen.

Lenvi ei myöskään osaa sitoutua. Hän osittain inhoaa, osittain rakastaa kaikkia, jotka kohtaa, mutta pysyvä ystävyys ei toimi kärsimättömyyden ja sekavien tunteiden vuoksi niin kuin se voisi toimia. Tämä ei tee Laesta syrjäytynyttä tai yksinäistä, sitkeä yrittäminen voi olla palkitsevaa, vaikka tyttö on kaikesta huolimatta aina puoliksi tikittävä tai kosketuksesta heräävä aikapommi. Lae ei myöskään kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Hän reagoi siihen aina voimakkaalla inholla ja raivolla, mutta samanaikaisesti myös myöntyen omasta huonoudestaan, ja tulevaisuudessa pakonomaisesti huonoa ominaisuuttaan ”parantaen”.

Pulmatilanteessa, kuten monissa muissakin, voisin mainita, Lenvi käyttäytyy epätasapainoisesti. Hän ei edes oleta minkään toimivan, mutta yrittää silti sinnikkäästi mitä tahansa keinoa, on vihainen etenkin itselleen, mutta myös niille, jotka ovat hänen ympärillään, ja kenelle tahansa, jota voi tilanteen syntymisestä syyttää,

 

Ulkonäkö

Laen hiukset ovat vaaleanrusehtavan, auringonkellastaman ja sotkuisen oloiset, käytännöllisen lyhyet kuitenkin, niin etteivät tytön menoa haittaa. Hänen silmänsä ovat sinertävänharmaat, mutta tummat muistuttaen enemmän ruskeita. Lenvi on ruumiinrakenteeltaan vielä kesken, Murrosikä ei ole alkanut oikein vielä, ja hän on lyhyenpuoleinen ikäistensäkin joukossa, pienikokoinen hän on muutenkin, ja vaikka on liikkunut ulkona ja juossut ja harjoitellut, ei se ainakaan ulospäin näy kuin heikon vaaleana, ilkeästi fyysisestä huonokuntoisuudesta kielivänä merkkinä.

 

Vahvuudet

Kaikkein paras apu Lenville nälkäpelissä on hänen kykynsä jollei ymmärtää, niin vähintäänkin vaistota muiden tunteet herkästi, ja edetä sitten sen mukaan. Myös vahvasta voitontahdosta ilman varsinaista kuolemanpelkoa voi olla apua.